Jossakin taivaanrannassa, siellä, minne Wolnoshajoki virtaa, häämöttää tarinan loppu, joka on uuden tarinan alku. Vaikka joki laskisikin Suuriin Vesiin, virta jatkaa ehkä kulkuaan, aloittaen kenties uuden jokiuoman jossakin toisaalla, puhkaisten reittinsä uuteen maastoon, ennen tutkimattomille seuduille. Tai ehkä virta yhtyy toisiin vesiin, ja pääset sen mukana kaikkialle, minne vain mielesi sinut johdattaakaan. Jossakin vaiheessa huomaat uponneesi virran mukana maailmaan, jossa koet kaiken omana itsenäsi, ja kuitenkin myös toisenlaisena, ikään kuin moniulotteisempana; elät mukana tarinasta tuttujen henkilöitten tunteissa ja kokemuksissa, heidän mielensä sisällä.
Astu siis harkiten, mutta avoimin mielin lautalle, jonka eräs Vaeltajaveli rakensi kaikkia niitä varten, jotka etsivät jotakin uutta elämäänsä, ehkä pakopaikkaa entisestä. Lautta on tarkoitettu kaikille, jotka kaipaavat uudenlaista vapautta mielensä sisällä; vapautta mielen vallasta, vapautta mielivallasta, vapautta mielettömyydestä. Anna Wolnoshajoen virran kuljettaa sinut uuteen maailmaan; elämään, jossa vallitsee hengen vapaus.