Miksi juuri "ohdakemaa"?
Maarianohdake on mykerökukkaisiin karhiaiskasveihin kuuluva, 1 – 2 vuotinen ruohokasvi. Aikaisemmin kasvi on tunnettu latinalaisella nimellä Carduus marianus, mutta nykyään siitä käytetään mieluummin nimitystä Silybum marianum. Se kasvaa 50 – 150 cm korkeaksi, varsi haaroittuu, ja se on hieman untuvainen, muttei voimakkaan piikikäs. Kukat ovat noin 3 – 5 cm leveitä ja sinertävän punaisia. Kukkaa ympäröi pitkät, paksut, piikkikärkiset, kaljut ”kehtosuomut”. Lehdet ovat kierteisesti kasvavia, vaaleanvihreitä ja vaaleajuovaisia. Etelä-Euroopasta lähtöisin oleva maarianohdake kasvaa pihoissa, maakasoissa, tienpientareilla, monenlaisilla joutomailla ja kaatopaikoilla, mutta sitä käytetään myös koristekasvina.
Maarianohdaketta kerrotaan käytetyn ainakin 2000 vuotta rohtokasvina, mm. keltataudin hoitoon. Sitä käytettiin keskiajalla myös melankoliaan sekä lisäämään maidon eritystä (englanniksi nimi onkin ”milk thistle). Maarianohdaketta käytetään nykyäänkin lääkekasvina, erityisesti maksavaivoihin, ja myös alhaisen verenpaineen korjaamiseen. Maarianohdakkeen siemenistä voi erittää silymariinia, jota voidaan käyttää sienimyrkytyksissä. On myös tutkittu maarianohdakkeesta saatavan eritteen käyttöä henkilöille, joita vaivaa ns. pakko-oireinen häiriö (OCD). Joissakin maissa maarianohdaketta viljelläänkin lääkeaineiden materiaaliksi. Karjalle laji on myrkyllinen.
Maarianohdakkeella on siis kasvilääkinnässä pitkät perinteet, ja nykyään sitä arvostetaan erityisesti maksarohtona. Kypsissä siemenissä on flavonolignaaneja, joita yhdessä kutsutaan silymariiniksi. Silymariinilla on todettu olevan maksaa erilaisilta ulkoisilta haitoilta suojeleva vaikutus (esim. alkoholin, lääkkeiden ja muiden kemikaalien sisältämiltä haitallisilta aineilta). Silymariinin sanotaan vilkastuttavan myös maksasolujen aineenvaihduntaa, mikä edistää jo syntyneitten vaurioitten korjaantumista. Maarianohdaketta suositellaankin suojaamaan maksaa ja tukemaan maksan toimintaa, ja myös maksatulehdukseen ja maksaoireisiin (mm. huono ruokahalu, väsymys ja yleisesti heikentynyt vointi), sekä rasvamaksan ja maksakirroosin hoitoon. Maarianohdakkeen lääkinnällisistä hyödyistä julkaistujen tutkimusten määrä on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana, ja se valittiin vuoden 2017 rohdoskasviksi Suomessa.
Summa summarum – tästä kaikesta minulla ei ollut tietoista hajuakaan, kun valitsin (yli viisitoista vuotta sitten) aloittamani tarinan tapahtumapaikalle nimen ”ohdakemaa”. Ajattelin tuolloin ohdakkeita kasvavaa peltoa; eli kielteistä mielikuvaa rikkaviljasta, joka haittaa hyvää kasvua. Mutta jossain vaiheessa, kun aloin muokata kirjasarjaa julkaisukelpoiseksi (2016), tuo alkuperäinen ajatus saikin ratkaisevan ”toisaalta”- näkökulman.
Mietin, että Molcavarathian päihdyttävistä höyryistä ja muista uutteista riippuvaiset ihmisparat saattaisivat tarvita jotakin rohtoja vaivojaan lääkitsemään. Muistin, että ohdakkeilla voi olla lääkinnällistä hyötykäyttöä.Ehkä aivoihini oli tallentunut jotakin niistä ajoista, kun lapsena selasin kotini monipuolisessa ja täyteen tungetussa kirjahyllyssä ollutta lääkekasvikirjaa. Tänä keväänä minulla oli vain epämääräinen mielikuva lääkeohdakkeesta, joten hain tietoa netistä, ja löysin maarianohdakkeen, joka oli juuri valittu vuoden rohtokasviksi. Mikäpä olisikaan ollut sopivampi rohtokasvi päihdepulmaisille, pakonomaisista huonoista tavoista riippuvaisille ja turruttavaan melankoliaan vajonneille molcavarathialaisille? Olin tiedostamattani ollut oikeilla jäljillä…