"Ohdakemaa XII: Huurupäitä ja Susisieluja" ilmestyi 20.10.2022
Ohdakemaa- sarjan kahdestoista osa, ”Huurupäitä ja
Susisieluja”, koostuu kolmesta erillistä, mutta yhteen nivoutuvasta tarinasta,
jotka paljastavat Warginmaan kansan salaisuuden, johon edellisissä osissa on aika
ajoin viitattu.
Ensimmäisessä osassa, ”Rakkaat huurupääni”, kertojana on Jaewulka
Vaeltaja. Hän on elänyt Warginmaassa kahden Vaeltajaystävänsä, Jefryn ja
Daniyeelin kanssa jo vuosia. He ovat keränneet tietoa omista warginmaalaisista
sukujuuristaan ja Susikansan historiasta – erityisesti Susisieluista, joista
läntisissä valtakunnissa on kuultu vain vanhoja tarinoita, lähinnä ”huurupäinä”
pidettyjen puheita.
Kun Jaewulkan pikkuveli, hieman kahelinakin pidetty Jelizei Reguelinpoika
ilmestyy Warginmaahan, heidän kotimökkinsä ovelle, mukanaan seuralainen, jota
Jaewulka ei välttämättä olisi toivonut tapaavansa, käynnistyy muutosten sarja
useammankin ihmisen elämässä. Myös Jaewulkalle se merkitsee uutta vaihetta
hänen monipolvisessa elämässään. Jelizei haluaa rakentaa sopua ja rauhaa
ihmisten välille, mutta hän toivoo voivansa myös muuttaa omaa elämäänsä, ja
uskoutuu tilanteestaan sisarelleen. Hän haluaa tietää enemmän Susisieluista ja
saada selville, elääkö Susisieluja yhä Warginmaan salamyhkäisen väen
keskuudessa. Kun Jaewulka ymmärtää, miksi hänen veljensä haluaisi löytää jonkun
Susisielun, hän antaa tämän lukea Warginmaan tarinoita silläkin uhalla, että tämä
saattaisi omastakin mielestään seota niistä entisestäänkin. Mukana tapahtumissa
on toki myös muutama nelijalkainenkin ystävä, joitten merkitystä
kiintymyssuhteissa ja kumppanuudessa ei voi vähätellä, etenkään Warginmaassa.
Jelizei lukee noita vanhoja warginmaalaisia tarinoita, ja
tekee lopulta oman, viisaan ja rakkaudellisen ratkaisunsa; niin siinä, miten
itse haluaa elää, kuin siinä, mitä hän toivoo tapahtuvan ihmisille, jotka ovat
hänelle rakkaita. Myös Jelizein kumppani joutuu väistämättä muutoksen eteen,
eikä sen kohtaaminen ole aina helppoa; etenkään, ellei usko ansaitsevansa
mitään hyvää, koska on menneisyydessä tehnyt jotakin, mitä ei ehkä ole annettu
anteeksi. Kun Jefry ja Daniyeel palaavat vaellukseltaan ja tapaavat hekin Jaewulkan
vieraat, on aika tehdä sovinto menneisyyden kanssa, luopua katkeruudesta ja
antaa uusi mahdollisuus niin piilossa kyteneelle kuin haavoittuneellekin
rakkaudelle.
Toisen osan, ”Sekopää ja Susisielu”, kertojana on itsensä
hieman sekopäiseksi tuntenut nuorukainen, Xander Woldarinpoika, joka eli
ajalla, jolloin Ohdakemaan alue kuului yhä suuren Molcavarathian valtakuntaan
ja Itäinen Vuoristo oli osa Argillaa. Tuolloin Argillan ja Warginmaan
rajamaille ilmaantui erikoinen ”huurupää”, Joenkel Vaeltaja, jota kutsuttiin
myös Susisieluksi. Molcavarathialaisen linnanherran nuorempi poika Xander
joutuu lähtemään kodistaan kirjurinoppiin Argillaan, vaikkei itse koe olevansa
valmis maailmalle, ja äitikin on kauhuissaan hänen puolestaan. Hän ajautuukin jo
alkumatkasta sekä ulkoisiin hankaluuksiin että jonkinlaiseen sisäiseen
häiriötilaan.
Xander ei enää tiedä itsekään, mikä on totta, mikä harhaa,
ja suistuu sekavuuksissaan varsin epätoivoiselta näyttävään tilanteeseen.
Tapahtumien myötä tuo herkkä ja oikeudentuntoinen nuorukainen onnistuu
kuitenkin valloittamaan ylhäisen, mutta omalla tavallaan oudon Jedelai-neidon
sydämen. Ja lopulta, ahdistuksen ja pelon kautta, kun näkyvissä ei ole enää
mitään, mihin turvata, Xander pääseekin vapaaksi niin ulkoisista kahleista kuin
oman mielensä rajoittavista uskomuksista. Sillä kun ei enää näe mitään, eikä
voi luottaa kuulemaansakaan, on laskettava sen varaan, mitä voi tuntea ja
sisäisesti kokea todeksi.
Romaanin kolmannen osan, ”Kuolleen kuningattaren salaisuus”,
kertojana on edesmennyt kuningatar Jelizia Hrodwulfintytär, Jaewulkan ja
Jelizein isoäidin, Jelisepa Willefintyttären, äiti. Kuningatar Jelizia saneli
tarinansa Joenkel Susisielulle tämän vanhoilla päivillä. Joenkel oli yksi hänen
opettajistaan Warginmaan hovissa, jossa Jelizian ystävänä oli myös hänen
serkkunsa Rowen Rolfinpoika, joka sittemmin lähti lähettilääksi Molcavarathian
hoviin. Jelizia kertoo omin sanoin lapsuudestaan, nuoruudestaan ja
warginmaalaisesta suvustaan, ”susikansan jälkeläisisistä”, mutta myös esimerkiksi
tulevansa sulhasensa, Willef Wigulfinpojan isän ja äidin tarinan. Cardusian
(sittemmin Ohdakemaan) kuningatar kuvailee myös ainoan lapsensa, Jelisepan,
lapsuutta ja nuoruutta. Ja ennen kaikkea kuningatar Jelizia paljastaa, mitä
tapahtui kuninkaanlinnan piirityksen jälkeen, kun hänen voimansa olivat
heikkenemässä, ja hänen luultiin olleen kuolemansairas. Ja loppuosa tarinasta
onkin sitten kuolleen kuningattaren salaisuutta…
Susikansan tarkoin varjellusta salaisuudesta ei näet ole kerrottu kenelle tahansa, paitsi äärimmäisessä hädässä; eikä se silloinkaan avaudu kuin niille, jotka ovat valmiita uskomaan näkymättömään maailmaan.
Warginmaahan sijoittuvat tarinat jatkuvat kuvauksella "Warginmaan Hiljaisesta Sodasta", joka käytiin idässä ennen Cardusian itsenäistymistä, ja jossa myös Joenkel Susisielulla on oma roolinsa.