"Ohdakemaa XI: Kuningas Jelizein uni" ilmestyi 19.10.2021.
Jelizei on saanut elää Ristikallion linnassa omassa rauhassaan, mutta väistämättä koittaa päivä, jolloin vieraaksi saapuu hänelle suunniteltu morsian, Argillan kruununprinsessa Rodan, jolla on mukanaan kuriton pikkusisarensa Arouda. Jelizein pitäisi tutustua tulevaan puolisoonsa, perehtyä valtakuntien asioihin ja valmistautua käyttämään äänivaltaa Molcavarathian Neuvostossa, jonne hänen on matkustettava pian, muttei hän koe olevansa lainkaan valmis tuohon kaikkeen. Tulevaisuus ahdistaa häntä liikaa, ja hän pelkää olevansa suorastaan mielipuoli. Mutta kelle siitä voisi kertoa? Lempeälle isällekö, joka kasvattaa mieluummin koiria kuin johtaa kansaa; vai äidille, jolla on ollut elämässään koettelemuksia jo liiaksikin? Eihän Jelizei halua huolestuttaa ketään. Hän siis yrittää täyttää velvollisuutensa ja olla aiheuttamatta harmia, niin hyvin kuin pystyy, mutta hänen herkkä mielensä menee pois tolaltaan vähemmästäkin häiriöstä.
Kruununprinsessa Rodan ei sinänsä ole ahdistava kuten pikkusisarensa Arouda, joka käyttäytyy kuin keskenkasvuinen kakara. Jelizei pitää Rodanista, muttei ole erityisen innokas ottamaan tätä vaimokseen, kun taas Arouda ottaisi mieluummin Jelizein kuin ”ikivanhan” prinssi Morish Merickinpojan, jonka hän pelkää kosiskelevan itseään, koska aikoinaan Merickinpojalle oli lupailtu vaimoa Argillasta tai Ohdakemaasta. Morishin argillalaisen vaimon kerrottaan kuolleen synnytykseen, ja nuorehkolle leskelle on etsitty uutta morsianta tuottamaan perillisiä Itä-Molcavarathian käskynhaltija Merickin sukuun.
Matkaseuraksi läntisille maille lähtee myös Jelizein warginmaalainen serkku, vilkasmielinen prinssi Julian, jolla on ystävällinen henkivartija, Vaeltajasoturi Wigulf. Prinssi Julianin on määrä ryhtyä Warginmaan lähettilääksi käskynhaltija Figulfin hoviin, joten hänkin on matkalla Molcavarathiaan, eikä Jelizein auta muuta kuin tulla toimeen noitten kaikkien matkaseuralaistensa kanssa. Kaikki olisi yksinkertaisempaa, elleivät hänen sisäisen maailmansa hahmot, kuten Kaapumies, järkyttäisi hänen mieltään juuri kun pitäisi olla mahdollisimman asiallinen; kuten, vierailulla käskynhaltija Merickin linnassa, tai Molcavarathian Neuvoston istunnossa. Kun Jelizei alkaa tuntea olonsa liian ahdistuneeksi, ihmiset saattavat saada koiran ulkomuodon, tai lautasella näyttää olevan koiran tassu, jollaista Jelizei ei tietenkään suostu syömään, vaikka haluaisikin olla kohtelias…
Sitä paitsi, silloin tällöin peiliin katsoessaan Jelizei ei näe itseään, vaan prinsessan. Tämä usvaisen, unenomaisen maailman prinsessa vieläpä rakastuu Vaeltajasoturiin, joka ei tietenkään ryhdy minkäänlaisiin suhteisiin hänen kanssa, ja siksi prinsessa on onneton; kuten myös kaunis, mutta saastaisena itseään pitävä nuorukainen, jota unimaailman pelottava Kaapumies tuntuu vainoavan. Jelizei on puolet ajasta suorastaan sekava, eikä ihme, ettei hän itsekään koe olevansa kelvollinen minkään oikean valtakunnan hallitsijaksi, vaan haaveilee Vaeltajan elämästä koiramainen kumppani rinnallaan. Mutta jotkut uskovat, että Jelizeilla on jotakin, mitä viisas hallitsija nimenomaan tarvitsee – hän etsii totuutta, ja hänellä on lempeä sydän.
Itä-Molcavarathiasta Jelizein seurueeseen liittyy myös Ivida Igorintytär, joka saa epäkiitollisen tehtävän kaitsea prinsessa Aroudaa, joka kiukuttelee ja mököttää, kun ei saa seurarouvakseen Ividan kälyä, Dareshaa. Myös Morish Merickinpoika haluaa lähteä vierailulle Molcavarathian hoviin, josta hänellä on lähinnä ikäviä muistoja. Toiset olettavat hänen elättelevän toiveita saada jompikumpi prinsessoista vaimokseen, mutta samalla Morish pakenee isänsä käskyvaltaa. Tahtomattaan hän kuitenkin joutuu hetimiten vaikeuksiin Molcavarathiassa ja päätyy suorastaan henkipatoksi. Hyväntahtoinen Jelizei haluaa auttaa hädänalaista ihmistä; jopa sellaista, jota hänen sisarensa Jaewulka suorastaan karsasti, ja tarjoutuu siksi lähtemään mukaan seurueeseen, joka saattelisi Morishin turvaan häntä vainoavilta tahoilta.
Jelizei osallistuu muutamaan Molcavarathian Neuvoston istuntoon ja näkee omin silmin, miten alueruhtinaat riitautuvat, ja kaksi alueruhtinaista haluaakin liittyä Itä-Molcavarathiaan. Mutta sielläkin tapahtuu vallanvaihto, ja uusi hallitsija uhkaa viiden valtakunnan rauhaa. Jonkun on otettava vastuu valtakuntien tulevaisuudesta, mutta se ei ole Jelizein kutsumus. Monenlaisten mielensä tasapainoa koettelevien tapahtumien myötä Jelizei päätyy sen sijaan erikoisen joukkion kanssa Valloittamattomille maille, aina Vaskikallion kylään saakka. Sinne on kuitenkin matkalla myös pahantahtoista väkeä, joka etsii ikivanhaa kulta-aarretta. Itä-Molcavarathian uusi hallitsija haluaa varustaa armeijan, jonka avulla voisi valloittaa myös itäiset valtakunnat. Jelizei kumppaneineen haluaa suojella viattomia kyläläisiä, joitten joukossa on myös Jelizein rakas kasvatti-isä, Erdan.
Yhdessä vietetyn ajan ja yhteisten koettelemuksien myötä kunkin todellinen luonto nousee esiin, vilpittömän myötätunnon murentaessa kovimmatkin suojakuoret ja rakkauden kasvattaessa myös Jelizein hallitsijaksi omaan sisäiseen maailmaansa. Mutta kenen kanssa Jelizei haluaa tuon maailmansa jakaa, kun hänen ei enää tarvitse pelätä edes Kaapumiestä? Koiramaisen Vaeltajasoturin, riiviömäisen prinsessan, vai kenties jonkun, joka ei koe edes ansaitsevansa hänen rakkauttaan?