”Ohdakemaa 8: Kuningas ja prinssi” on piinaavan koskettava rakkaustarina kahden omille tahoilleen sidotun miehen välillä.
Kuka olisi voinut arvata, mitä tapahtuu, kun Rowen Didrikinpoika menee Warginlaaksoon tapaamaan miestä, jonka hänen veljensä Josha on tuonut mukanaan Argillasta, ja jota pitäisi suojella pahantahtoisilta silmiltä? Kun Rowen kohtaa Erdan Cedrikinpojan kasvoista kasvoihin, hänen mieleensä palautuu muistikuva sattumuksesta ennen Neljän Valtakunnan Sotaa. Nuo samat kasvot ovat piinanneet häntä jo vuosia, ja nyt ne herättävät hänessä tunteen, joka käynnistää hitaan, mutta väistämättömän tapahtumien vyöryn niin hänen sisällään kuin ennen pitkää valtakuntienkin välillä.
Rowen Didrikinpoika on herättänyt kansassa epäluuloja ja pahastusta jo aiemminkin, ja hänet on jo kerran syrjäytetty kuninkaan asemasta. Hänet halutaan kuitenkin yhä pitää mukana Ohdakemaan hallinnossa, ja tuo asema sitoo häntä ja tekee hänestä silmätikun kansan parissa. Rowen ei ole vapaa oleskelemaan missä haluaa, tai olemaan siinä seurassa kuin haluaa. Hänen odotetaan ottavan vaimon, etenkin siinä vaiheessa, kun hänet painostetaan uudelleen Ohdakemaan valtaistuimelle. Mutta hänen kiintymyksensä on jo sidottu; hän kokee, että elämäntehtävänsä on pitää hengissä miestä, jota moni vihaa, ja joka aika ajoin tuomitsee itse itsensä kuolemaan.
Erdan Cedrikinpoika taas on omista syistään ja taustansa takia ahdingossa; sidottu esittämään onnellista perheenisää vaatimattomissa ja syrjäisissä oloissa, vaikka hänen lapsensa on kahden valtakunnan kuningassukujen perillinen. Erdanin henki on veitsen terällä niin hänen ulkoisten vihollistensa kuin hänen oman, sisäisen ahdinkonsa takia. Rowen Didrikinpojasta tulee hänen elämänsä johtotähti, mutta tuo tähti tuntuu olevan tavoittamattomissa, valovuosien päässä. Erdanin on suojeltava itseään niiltä, jotka tavoittelevat hänen henkeään. Samalla hänen on suojeltava lastaan ja tämän äitiä häpeältä. Lopulta hänen on suojeltava häpeältä myös ystäväänsä Reguel Reuelinpoikaa. Monimutkaista kulissia ei voi turvallisesti purkaa, ennen kuin pahin vainooja on nujerrettu ja utelias väki lakannut välittämästä siitä, kuka kukin on ja kuka on kenenkin kanssa. Eikä Erdan voisi muutenkaan astua Rowenin rinnalle, tämän kumppaniksi, omana itsenään. Ohdakemaan kansa ei ole valmis näkemään vierekkäisillä valtaistuimilla kuningasta ja prinssipuolisoa; etenkään sellaista prinssiä, joka on varttunut perivihollisen hovissa.
Rakkaus, joka syttyi, kun nuo kaksi miestä kohtasivat Warginlaakson Veljesyhteisössä, palaa sitkeästi, ajoittain kytien, ajoittain roihuten; koleista tuulista, välimatkasta ja kuluvista vuosista huolimatta. Se kehittyy ja kasvaa, ja tekee kummankin elämästä rikkaampaa ja syvempää, mutta samalla aika ajoin kiduttavaa. Kuluvat vuodet kasvattavat heitä kumpaakin, niin salaisten tapaamisten kuin yhteisymmärrystä lisäävän kirjeenvaihdon kautta. Rakastava side kouliintuu myös kalvavan ikävän, mustasukkaisuuden ja epäluulojenkin koettelemuksissa. Rowenin monitahoinen rakkaus parantaa Erdanin haavoja, joita tämä on aiemmin yrittänyt lääkitä itseään vahingoittavilla tavoilla. Ja tuo sitkeä rakkaus vaikuttaa myös valtakuntien välisiin suhteisiin. Rakkautensa vaalimiseksi ja saadakseen jonakin päivänä elää vapaasti rakastettunsa kanssa Rowen Didrikinpoika tekee töitä vaikuttaakseen niin Molcavarathian, Argillan, Ohdakemaan kuin Warginmaankin välisiin suhteisiin. Hän vaikuttaa asioihin sekä tarkoituksella että tahattomasti niin, että Molcavarathian kuningattaren on viimein pakko reagoida. Lopulta Mormessa, joka on vuosikausia vainonnut naapurivaltakuntiaan ja syyttää näitä petturipoikansa suojelemisesta, julistaakin sodan, jonka ratkaisu määrittää samalla myös sen, onko Rowenin ja Erdanin rakkaustarinalla tulevaisuutta.
Jaewulka Erdanintytär jatkaa omasta näkökulmastaan isänsäkin tarinaa Ohdakemaa- sarjan seuraavissa osissa. Jaewulkalla on oma osuutensa myös Molcavarathian valtakunnan kohtalossa.