Onnekseni kannen sinisävy pysyi tällä kertaa myös painettuna sinertävänä, eikä muuttunut violetiksi, kuten Ohdakemaa II:n kohdalla kävi. Sävy on kuitenkin näytöltä katsottuna voimakkaampi kuin painetussa versiossa.
Tällä hetkellä työstän pikkuhiljaa myös jatko-osia julkaisukuntoon, ja Josha Rodolfinpojan kertoma tarina tulee julkaisuvuoroon kesällä, jos Luoja suo. Viime vuonna kirjoittamaani jatko-osaa suunnittelen julkaistavaksi loppuvuodesta. Kaksi seuraavaa osaa jäisivät sitten vuoden 2020 puolella ilmestyviksi. Ovatko ne viimeisiä Ohdakemaa- sarjasta, riippuu siitä, tuleeko mieleeni vielä jotakin pidempää tarinaa kirjoitettavaksi tässä kuvitteellisessa maailmassa, jossa on mahdollista kuvata hyvinkin realistisesti ihmisen mielen syvyyksiä, ja olla samalla välittämättä nykymaailman kulttuuristen ja historiallisten tosiseikkojen tuomista rajoitteista tapahtumamiljöölle.
Ohdakemaan uusi sukupolvi kulkee omia polkujaan ja luo omia tarinoitaan; valtakuntien välit muotoutuvat ja muuttuvat. Edelleen säilyy sama kysymys; kuka on ystävä, kuka vihollinen? Ovatko kaikki ystäviä itselleen, ja onko vihollinen pohjimmiltaan se, joka vihaa eniten itseään?
Ohdakemaan uusi sukupolvi kulkee omia polkujaan ja luo omia tarinoitaan; valtakuntien välit muotoutuvat ja muuttuvat. Edelleen säilyy sama kysymys; kuka on ystävä, kuka vihollinen? Ovatko kaikki ystäviä itselleen, ja onko vihollinen pohjimmiltaan se, joka vihaa eniten itseään?
