Sinä
maailmanaikana, kun ihmiset eivät vielä tienneet, minne maan ääret ulottuivat,
eivätkä viestit kulkeneet maan päältä avaruuksiin, ihmismieli askarteli kovin
arkisissa asioissa; peläten sitä, mitä ei voinut käsin koskettaa, käsittää ja
ottaa haltuunsa, ja etsien turvaa siitä, mikä oli tuttua. Jos ihmislapsi ei
syntynyt turvalliseen syliin eikä saanut kokemusta siitä, että hän saisi
kaiken, mitä elääkseen tarvitsee, hänelle jäi kyltymätön nälkä. Tämä nälkä on
nimeltään Ahneus.
Ja
silloin, kun Ahneus yhtyy pelkoon siitä, että joku muu vie sen, mitä itse
tarvitsisi, syntyy vallanhalua. Ja pelokkaasta vallanhalusta sikiää järjetön ja
sokea tuhovimma.
Edelleen on niin. Vaikka maailma muuttuukin ulkoisesti, ihminen on aina altis pelkäämään sitä, mitä ei ymmärrä, ja mitä ei saa hallintaansa.
Ja
jos kylvät ympärillesi lisää pelkoa, jokainen ohdake, joka juurtuu
viljelysmaahasi, on vastustava pelon ylivaltaa.