”Työn” alla tänä keväänä 2025

Tällaisen kuvan tekoäly Copilot loi tarinani
ensimmäisistä sadasta sivusta. Ihan huvittavaa.
Kuvaa lähinnä sitä, että tapahtumat sijoittuvat
 Copilotin tulkinnan mukaan metsään...

Tammikuun alussa aloin lähes yhtäkkiä kirjoittaa tarinaa, johon sain idean melkein täsmälleen kolme vuotta sitten. Olen tuosta päivästä lähtien, eli kolmisen viikkoa, tuottanut tekstiä useampina päivinä viikossa, ja sivuja alkaa olla jo parisataa. Jos Luoja suo, romaanista tulee 300–400 sivua pitkä, ja se tulee olemaan osa ”Warginmaan tarinoita”, kuten viimeisinkin Ohdakemaan maailmaan sijoittunut romaanini.

Vielä viime kesänä pohdiskelin, milloin jokin tarina ”alkaisi virrata”, vai alkaisiko enää lainkaan. Nyt voin todeta, ettei tällaista ”virtausta” ole ollut pitkiin aikoihin. Ajatukset ja mielikuvat elävät päässäni ja tarinan tapahtuvat etenevät välillä niin nopeasti, etten ehdi kirjoittaa kaikkea kunnolla; minun on jätettävä kohtauksia ”luurankomaisiksi” ja myöhemmin täydennettäviksi.

Tuo kolmen vuoden takainen tarinaidea palautui hassusti mieleeni keskusteltuani erään jossain määrin samanhenkisen ihmisen kanssa ihan vain jostakin häntä kiinnostavasta fantasiajutusta. Tuo juttu toimi minulle epäsuorasti inspiraatioyllykkeenä aloittaa lopultakin kirjoittamaan aiheesta, joka on minulle joiltain osin ”sydämenasia”.

Minulla oli tallessa joitakin käsin kirjoitettuja muistiinpanoja tuosta tarinaideasta, ja sitten vain aloin ”tulostaa” tarinaa päästäni, kun oli aikaa asettua läppärin ääreen. Nyt olen jo tavallaan tarinan loppupuolella, mutta ennen kuin kirjoitan loppuratkaisun ”auki”, on ehkä tarve makuuttaa tekstiä välillä ja kertailla ne Ohdakemaa-sarjan osat, joissa on jotakin tähän tarinaan liittyviä asioita ja henkilöitä.

Olisi mukavaa saada tämäkin tarina joskus pakettiin, ja mielellään joutuisammin kuin mitä edelliseen ”kitu-projektiini” meni aikaa. Sen käsikirjoituksen muokkaus oli ajoittain tuskaista puurtamista, vaikkakin sinällään myös mielenkiintoista. Eihän luovan tekemisen ole tarkoitus olla ”työtä” siinä mielessä, että pitäisi ladata suoritus- ja onnistumispaineita kuten joihinkin toisille ihmisille tehtäviin työtehtäviin tulee ladattua. On ihan psykologinen fakta, että ”pakko” tappaa luovuuden. Sen sijaan, kun luo jotakin uutta innostuneena ja inspiroituneena, ei se todellakaan tunnu ”työltä”, mutta saattaa olla hyvinkin tehokasta.

Mutta kuten sanottua, uusi romaani on ”työn” alla, ja etenee ja valmistuukin joskus, jos Kaikkeuden Luoja suo ja saan tehtyä sen kaiken, mitä prosessiin tarvitaan.