Mitä seuraavaksi?

"Junttiluuserin" kotiseudun maisemia,
eli Kolilta päin.

Olen yrittänyt ylläpitää ”myönteisyysharjoittelua” Mieli Hukassa – blogini puolella tässä muutamien viikkojen aikana. Ohdakemaa- sarjan kuudes osa odottaa seuraavaa ”muokkauslukukierrosta”. Ohdakemaa V:n julkaisun jälkeen luin läpi kaikki jatko-osat, joista viimeisimmässä on ehkä vielä jonkin verran täydennettävää. Mutta seuraavaksi, eli osassa Ohdakemaa VI, on siis tarkoitus siirtyä Jethan Narrinpojan aikuistumisvuosiin ja kertoa hänen suullaan siitä, miten ihmeellistä ja vaarallista elämä onkaan; etenkin jos sattuu olemaan herkempinahkainen ja hieman erikoinen olento.

Tässä välissä ehdin päivittää myös ”luuserigenreäni” edustavan ”Junttiluuserin päiväkirjan” sellaiseen muotoon, että se ilmestyy e-kirjana marginaaliseen parin euron hintaan. ”Junttiluuserin päiväkirja” oli joitakin vuosia ilmaiseksi luettavissa ”Luuseritarinoita”- blogissani (2012), ja viitisen kymmentä ihmistä lienee sen tuona aikana lukenutkin. Se kaipasi kuitenkin mielestäni hieman täydennyksiä ja täsmennyksiä, sekä pienen loppukappaleen siitä, mitä ”junttiluuserille” ja hänen kavereilleen kuuluu melkein kymmenen vuotta noitten tapahtumien jälkeen, joita Santeri Harakka tilitti syksyltä 2009.

Myös Ohdakemaan ”sankarit” ovat omanlaisiaan ”luusereita”, mutta siksipä kenties juuri heidän kokemuksiinsa eläytyminen tuntuu lohdulliselta ja antaa toivoa meille, jotka koemme olevamme jossain suhteessa ulkona, jäljessä, alamittaisia, väheksyttyjä, poikkeavia, outoja, syntyneitä vähemmän onnellisten tähtien alla…