Olen aloittamassa ”Ohdakemaa”-sarjan seitsemännen osan julkaisuprosessia, eli viimeisiä muokkauslukuja, oikolukua, kannen työstämistä ja muuta siihen liittyvää. Edellisen osan julkaisun jälkeen jatko-osia työstäessäni totesin, että sarja näyttäisi pidentyvän kymmenosaisesta yksitoistaosaiseksi. Yhdeksännen osan käsikirjoitus alkoi paisua niin laajaksi, että se oli viisaampaa jakaa kahteen osaan. Ja samalla niistä jälkimmäiseen syntyi uutta tekstiä, joka antaa lisätietoa eri henkilöille aiemmin tapahtuneisiin asioihin. Ja koska jostain syystä 11-osainen sarja tuntuisi hölmömmältä kuin täysi tusina osia, alkoi mielessäni itää ajatus uudesta jatko-osasta. Se on tietysti vain henkilökohtainen mieltymysasia, miksi esimerkiksi viisi on parempi kuin neljä, tai seitsemän parempi kuin kuusi, tai kymmenen parempi kuin yhdeksän. Mutta ehkäpä tuo henkilökohtainen taipumukseni suosia tiettyä symmetriaa tai dynaamisuutta, milloin mitenkin, motivoi minua kirjoittamaan vielä lisää tekstiä Ohdakemaan maailmasta…
En ole viime aikoina ollut erityisen aktiivinen toisen blogini puolella, koska olen ehkä enemmänkin paneutunut uuden tarinallisen tekstin tuottamiseen, ja muutenkin hieman sisäisiin maailmoihini uppoutunut. Mielipiteitä kyllä herää nykymaailman menosta, mutta ehkäpä käsittelen noita teemoja vertauskuvallisesti ja fantasian keinoin, hieman etäännytettynä tämän maailman tutuista käsitteistöstä. Ja kevään aikana askartelin myös isomman kartan Ohdakemaan maailmasta. Siihen kului useita iltoja äänikirjojen parissa, ja myös munakennoja, paperiliimaa ja akryylimaalia.
”Ohdakemaa”-sarjan seitsemännen osan työnimenä on ”Vaeltajaprinssi”, ja sen kertojana tulee olemaan Joshanan Rodolfinpoika. Vielä aiempia sarjan osia keskeisemmin tässä tarinassa nousee esille kysymys siitä, pitäisikö ihmisten välistä romanttista kiintymystä muka rajoittaa ulkoisten sukupuolisten ominaisuuksien mukaan, tai pitäisikö ihmisen ylipäätään olla jotakin sukupuolta, tai varsinkaan noudattaa jotakin ulkoapäin määriteltyä roolia, tai tulla kohdelluksi eriarvoisesti sukupuolensa takia. Ja sehän tuntuu olevan kovin ajankohtainen teema. Ja jos aihe herättää paheksuntaa jonkin vakaumuksen tai henkilökohtaisten syitten vuoksi, tuskin on tarvetta todeta, ettei mitään ole pakko lukea, sen enempää kuin katsoa TV:sta tai netistäkään, mutta asiallinen omien arvojen esille tuominen omissa ns. taiteellisissa tuotoksissaan lienee sallittua. Ja oikeastaan ihmisten on jopa helpompi vältellä lukemasta mitään itseä loukkaavaa kuin näkemästä sellaista esim. meille pakkosyötetyn mainonnan kautta. Ja nämä omat kirjoitelmani eivät ole valtavirran kirjallisuutta, eivätkä näyttävästi esillä missään. Mutta kenties niistä silti voisi nousta hiljainen kohina, etenkin toivoakseni nimenomaan väärinymmärrettyjen ja epäreilusti kohdeltujen, valtaväestöstä poikkeavien puolesta.