"Ohdakemaa IX: Jaewulka" ilmestyi 16.7.2020

Viimeistelyvaihe meinasi hieman koetella kärsivällisyyttä erilaisten häiriötekijöitten takia, ja lievässä kiiretunnelmassa romaanin takakansitekstiin jäi yhden kirjaimen näppäilyvirhe...

Jaewulkan tarinan omistuskirjoitus:

Omalle perhelaumalleni ja hengenheimolaisille,

tämän maailman erilaisille

eksyksissä oleville,

jotka aavistavat oikean suunnan,

mutteivat vielä tiedä oikeaa reittiä.

Kaikkeuden Luojalle kunniaksi,

kenties siemeneksi,

jolle Luoja antakoon kasvun,

jos niin tahtoo,

rikkakasviksi massaviihteen peltoon.

Työn alla heinäkuussa 2020: Ohdakemaa IX

Edellisen Ohdakemaa- sarjassa ilmestyneen osan (”Kuningas ja prinssi”) jälkeen, alkuvuodesta 2020, olen kirjoittanut kokonaan uuden käsikirjoituksen, josta kaavailen sarjan yhdennettätoista osaa. Seuraavaksi julkaisuvuorossa olisi kuitenkin yhdeksäs osa, jonka kertojana on Jaewulka Erdanintytär.

Jaewulkan tarina oli alkujaan yhden osan mittainen, mutta laajeni aiemmissa osissa tapahtuneitten seikkojen huomioimisen ja uusien juonenkäänteitten myötä niin paljon, että minun oli järkevämpää katkaista tarinan alkupuoli yhteen kirjaan ja laajentaa loppupuolesta toisen romaanin mittainen tarina. Näin ollen sarjan kymmenennessä osassa on tilaa käsitellä myös muitten Jaewulkan elämään liittyvien henkilöhahmojen tarinoita.

”Ohdakemaa IX: Jaewulka” on parhaillaan viimeistelytyön alla, eli odottaa viimeisintä läpilukukierrosta, oikolukua, kansitiedostojen viimeistelyä ja julkaisuprosessia. Toivon, että saan kirjan painokuntoon heinäkuun aikana, ja toisenkin osan Jaewulkan tarinasta julkaistuksi vielä tämän vuoden aikana, jos Luoja suo.

Jaewulkan tarina kertoo ihmisestä, jota ehkä nykypäivän termein nimitettäisiin ”sateenkaari-ihmiseksi”, koska hän ei haluaisi olla nainen sen enempää kuin mieskään. Hänet luokiteltaisiin todennäköisesti myös autismin kirjon ihmiseksi. Jaewulka on siis toisaalta normeista poikkeava ja oudoksuttu; toisaalta erikoinen ja mielenkiintoinen niitten mielestä, jotka haluavat ymmärtää häntä tai kokevat jotakin yhteistä hänen kanssaan.

Jaewulkan elämän ensimmäiset vuodet ovat rikkonaisia, koska hän syntyy Neljän Valtakunnan Sodan aikaan ja on pari vuotta erossa omista vanhemmistaan. Lapsuus- ja nuoruusvuodet hän elää syrjässä muista ihmisistä, koska hänen isänsä on julistettu kotimaassaan maanpetturiksi, ja perheen on piileskeltävä vuosikausia pahantahtoisilta ihmisiltä. Jaewulka ei sinänsä kärsi eristäytyneisyydestä, koska pystyy luomaan kiintymyssuhteita eläimiin ja luontoon, eikä kaipaakaan isompia seurapiirejä, tai ketä tahansa ystävää. Hänellä on rikas sisäinen elämä, ja rakastavat, joskin omista syistään aika ajoin kärsivät vanhemmat, ja myös kasvattivanhemmat, jotka parhaansa mukaan huolehtivat hänen tarpeistaan.

Jaewulkan ongelmat alkavat, kun perhe muuttaa takaisin kotimaahan, hieman vilkkaampaan ympäristöön. Hänen on pakko olla aiempaa enemmän tekemisissä muitten ihmisten kanssa, vaikka hän jatkaakin myös omia ajanviettotapojaan. Varttuessaan neidoksi muitten silmissä Jaewulkan pitäisikin yhtäkkiä selviytyä ensimmäisistä ihailijoistaan, eikä se suju kovin luontevasti. Jaewulka yrittää ottaa vastuun itsestään ja ”hölmöilyistään”, ja lähtee kuninkaanlinnaan, ettei tuottaisi ainakaan enempää huolta vanhemmilleen, tai nolaisi itseään vielä pahemmin.

Jaewulka toivoisi pääsevänsä pakoon tietynlaiseen sukupuolirooliin painostamisesta, mutta hoviväen keskellä vallitsevat edelleen perinteiset odotukset ja käytöstavat. Jaewulkan on selvittävä kateellisista ja pahantahtoisista ikätovereista, seuralaisista, joitten asiat eivät kiinnosta häntä lainkaan, tunkeilevista vanhemmista ihmisistä, sukupuolirooliin liittyvistä käytössäännöistä, ulkonäkövaatimuksista, omantunnonpaineista, toisten ihmisten ongelmista, jotka koskettavat häntä ja vaikuttavat hänen omiin valintoihinsa, sekä kosiskelijasta, joka käyttäytyy ikään kuin hänen henkensä olisi kiinni siitä, saako hän Jaewulkan vaimokseen vai ei. Asioita ei tee helpommaksi sekään, jos itsekin rakastuu; tai se, jos toisaalta kokeekin haluavansa elää jonkun toisen ruumiissa mieluummin kuin omassaan.

Tapahtumien myötä Jaewulka kokee ajautuneensa ansaan; vangiksi tilanteeseen, jossa ei voi olla oma itsensä eikä elää tavalla, joka olisi harmoniassa hänen sisäisen kokemuksensa kanssa. Hän ei tiedä, voisiko palata takaisinpäin, vai pitäisikö hänen etsiä kokonaan uusi tie, jolla kulkea vapaasti, sellaisena kuin on.

Jaewulkan tarinan kantavana teemana on vapaus olla oma itsensä ympäristön ja omaan elämään vaikuttavien ihmisten tuottamista paineista huolimatta, ja löytää sellainen tapa elää, joka on harmoniassa sisäisen elämän ja arvomaailman kanssa.