Päähenkilö ja kertoja, Jelizei Reguelinpoika, on nuorukainen, joka nykymaailmassa saatettaisiin määritellä autismin kirjon piirteitä omaavaksi ADD-oireiseksi henkilöksi, jolla on lisäksi traumaperäistä taipumusta realiteettien hämärtymiseen. Tai näin saattaisin häntä kuvailla, jos hän olisi asiakkaani psykologin roolissa ollessani. Häntä voisi kenties myös kuvailla sanoilla "gender fluid", tai, ainakin hän pohtii identiteettiään suhteessa normatiiviseen sukupuolen määrittelyyn; millainen olisi luontevinta olla. Tarina on psykologinen kehitystarina, kuvaus "neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavan" nuoren aikuistumisprosessista, fantasiakeskiaikaan sijoitettuna. Toisaalta, tarina kuvaa myös toisen henkilön muutosprosessia Jelizein silmin. Se, joka aiemmin oli pelätty ja karsastettu, voi muuttua ystäväksi, kun ennakkoluulot ja opitut pelot menettävät voimansa, ja hänet nähdään tässä ja nyt; sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Myötätunto murtaa pelottavatkin suojakuoret ja avaa reitin niillekin tunteille, joita kuoren peittoon jäänyt aito persoona voi kokea.
Tarinan ulkoiset tapahtumat lähtevät liikkeelle Ristikallion linnasta, Ohdakemaan Itäisestä Vuoristosta, ja etenevät Jelizein mukana Itä-Molcavarathiasta Molcavarathiaan, sieltä Valloittamattomille Maille, ja takaisin Itäiseen Vuoristoon. Sisäisesti Jelizei lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa hän arvioi olevansa "liian hullu" siihen rooliin, johon hänen oletetaan ryhtyvän, kun hän tulee täysi-ikäiseksi. Jonkinlaisesta kartasta voi olla hyötyä niin sisäisellä kuin ulkoisella matkalla, mutta Jelizein ja hänen seurueensa on kuljettava muita kuin merkittyjä reittejä - mikä on tyypillistä kaikille oman tiensä kulkijoille.
Työstän tarkemman kuvauksen tarinasta, kunhan käsikirjoitus alkaa olla likipitäen valmis. Sen jälkeen Ohdakemaa- sarjasta uupuisi enää kahdestoista osa, jonka tapahtumat edeltävät sen ensimmäisiä osia, ja jonka kolmea tarinaa yhdistää Warginmaan kansan tarkoin varjeltu salaisuus.