Nyt olen työstänyt Ohdakemaan maailmaan sijoittuvaa (fantasia)tarinaa, jonka tapahtumapaikka on Warginmaan puolella ja joka kuvaa tapahtumia ajalta ennen Ohdakemaa-sarjan ensimmäisen osan ajanjaksoa. Olen jo aiemmin selittänyt, miksi kyseisen käsikirjoituksen muokkaaminen on kestänyt niin pitkään, ja miksi ylipäätään irrotin tuon omalaatuisen ”sotatarinan” siitä kokonaisuudesta, jonka julkaisin Ohdakemaa-sarjan viimeisimpänä osana.
”Warginmaan Hiljainen Sota” tulee olemaan noin nelisataasivuinen nuorten / nuorten aikuisten / iättömien ”fantasianörttien” romaani. Se voisi toimia yhtä hyvin johdatuksena Ohdakemaa-sarjaan uusille lukijoille kuin mystisempänä jatko-osana niille, jotka ovat lukeneet ”spekulatiiviseksi fiktioksikin” luokiteltua Ohdakemaa-sarjaa.
Noo… Nyt toivoisin, että pari muokkauslukukierrosta ja yksi oikolukukerta riittäisi siihen, että voisin vain rykäistä käsikirjoituksen painokuntoon, välittämättä mahdollisista huolimattomuusvirheistä tai epäloogisuuksista. Jos joku marginaali-ihminen lukee kyseisen kirjan ja huomaa siinä häiritseviä asiavirheitä, minullehan voi niistä ystävällisesti valittaa. En pidä itseäni perfektionistina, enkä haluaisi ollakaan sellainen, enkä haluaisi suhtautua toistenkaan ihmisten tuotoksiin niin niuhottavasti, että valittaisin kaikista virheistä…
Tarinan sisällölliset teemat ovat minulle tärkeämpiä kuin tyylikkyys, trendikkyys tai virheettömyys. En kirjoita ulkoisista motiiveista, vaan sisäisestä tarpeesta; ja olen kirjoittanutkin satoja, jopa tuhansia sivuja, silloinkin, kun en aikonut edes julkaista tarinoitani.
Kirjoitan ilmaistakseni itseäni ja itselleni merkityksellisiä asioita; haluten herättää ajatuksia ja tahtotilaa muutokseen, joka olisi kaikille ihmisille ja muillekin eläville hyväksi. Kirjoitan itseäni ulos ja näkyviin myös terapeuttisessa mielessä; kirjoitan selkiyttääkseni ajatuksiani, tehdäkseni itselleni näkyväksi mieleni sisäisen maailman ”hahmoineen” ja ristiriitaisuuksineen. Jaan nämä tarinat muotoon, jossa ne ovat muittenkin luettavissa, koska uskon, että jotkut saattaisivat kokea ne terapeuttisina, voimaannuttavina, mielenkiintoisina, vertaistuellisina, ymmärrystä lisäävinä, henkisesti kehittävinä… Ja ellei niistä ole mitään hyötyä, tuskinpa niistä on haittaakaan. Olen elämäni varrella törmännyt tyhjänpäiväisempiinkin kirjoihin, ja jopa niin typeriin ja raflaaviin, että olisin kyllä voinut jättää ne lukematta.
Mutta kevään 2024 projekti on siis saada ”Warginmaan Hiljainen Sota” kansiin, ja sitten ehkä aloitella uusi tarina. Luoja tietää.