Aloitin ensimmäisten romaanien kirjoittamisen Ohdakemaa-sarjaan syksyllä 2002. Vuosien aikana syntyi lisää tarinoita, ja käsikirjoitukset olivat ”makuutuksessa” vuosia, kunnes tein päätöksen alkaa julkaista niitä. Siinä vaiheessa kirjoitin sarjaan myös joitakin osia lisää. Ohdakemaa-sarjasta tuli siis 12-osainen, mutta samaan maailmaan sijoittuva ”Warginmaan Hiljainen Sota” olisi periaatteessa voinut olla osa tätä samaa sarjaa. Se kertoo aiemmalta ajalta kuin Ohdakemaa-sarjan ensimmäinen osa, ja olisi voinut siinä mielessä olla myös sarjan aloitusosa.
No, tällä hetkellä tuntuu hieman tyhjältä, kun ei ole työn alla samaan maailmaan sijoittuvaa käsikirjoitusta. Idea yhdestä tarinasta on kyllä olemassa päässäni ja muutaman sivun käsintehtyinä muistiinpanoina, mutta aikaa uuden tekstin luomiseen ei ole viime aikoina oikein ollut. Voi olla, että kunhan loppusuoralla oleva taideterapiaohjaajan koulutukseni päättyy, löydän aikaa tekstin tuottamiseen paremmin.
Mielessäni on yhä asioita ja teemoja, joita haluan tarinoissani käsitellä; ajatellen myös sitä viestiä, joka näitten kirjojeni kautta mahdollisesti leviäisi vieraillekin ihmisille. Olen pääsääntöisesti kirjoittanut koko romaanisarjan ”itseäni terapoidakseni”, tai, stressinhallintakeinona; ihan vain siksi, että tarinoitten ”keksiminen” ja kirjoittaminen on minulle mielekästä ja helppoa tekemistä. Enhän minä näitä juttuja ”keksimällä keksi” saadakseni kirjoittaa, tai ”ollakseni kirjailija”, vaan ideat tulevat päähäni ja alkavat elää mielessäni, kun aloitan kirjoittamisen.
Käsikirjoitusten tuottaminen painotuotteiksi on myös mielenkiintoista, ja itselle on tietyllä tavalla palkitsevaa nähdä ja tuntea henkisen prosessinsa lopputulos sellaisessa konkreettisessa muodossa. Olen usein sanonut, etten kirjoita ja julkaise kaupallisessa tarkoituksessa tai julkisuutta saadakseni. Olen pohjimmiltani ”pöytälaatikkokirjailija”. Olenhan introvertti idealisti, syrjäänvetäytyvä, mutta hyväntahtoinen; ja toisaalta hieman punk-henkinen toisinajattelija, vähemmistöihminen, erityisen omaehtoinen maailmanparantelija, joka toivoisi saavansa edes pientä myönteistä muutosta aikaan tässä maailmassa…
Maailmaa parannellakseni olen ensinnäkin yrittänyt ”parantaa” itseäni, ja nyt toivoisin voivani olla edes jossain määrin esimerkkinä joillekuille, jotka hekin kenties kaipaisivat ”parantumista” itselleen, jotta täällä, kärsimyksen keskellä, sietäisi sentään olla olemassa.
Siksi olen ikään kuin avannut pöytälaatikkoni sisältöä nähtäväksi muillekin ihmisille. Jos joku löytää sieltä jonkun idean, mielikuvan tai elämyksen, joka tuo hieman lohtua tähän globaaliin kurjuuteen, niin olen siitä iloinen. Ja se on bonusta siihen, että koko prosessi on ollut itselleni ”kirjallisuusterapiaa”.
JK. Kehittelin huvikseni jonkinlaista koostetta siitä, millaisia persoonia Ohdakemaan hahmoista löytyy, ja tein siitä leikkimielisen testin. Yritän tätä ”testiä” vähitellen laajentaa ja kirjoittaa hahmoista tarkempia kuvauksia, kunhan ehdin, mutta sitä voi kokeilla jo nyt: