 |
| Maalasin riikinkukon muistuttamaan sen hengellisestä merkityksestä. |
Ohdakemaan maailmaan tai Warginmaahan sijoittuvat jatkotarinat ovat nyt vielä vähän kypsyttelyvaiheessa. Toisin sanoen, en ole vielä varsinaisesti aloittanut mitään uutta käsikirjoitusta, mutta minulla kyllä on yksi spontaanisti syntynyt tarinaluonnos olemassa. Olen nyt keväällä jättänyt aikaa esimerkiksi taideterapiaohjaajan koulutuksen loppuunsaattamiseen, ja olen lisäksi tehnyt yhden muokkauskierroksen ”luuserigenreen” kuuluvaan, vanhempaan käsikirjoitukseeni. Aikaa on mennyt myös, etenkin iltaisin, ajankohtaisohjelmien seuraamiseen, ja enemmän tai vähemmän ”järjelliseen” piirtelemiseen siinä ohessa.
Olen myös pohdiskellut, paljonkin, sukupuolen moninaisuutta, niin ilmiönä kuin liittyen siihen, missä määrin itse haluan ilmaista, missäkin yhteydessä, ”seilaamistani” muunsukupuolisuuden ja sukupuolineutraaliuuden välillä. Leipätyössäni on melko luontevaa olla esimerkiksi pukeutumistyyliltään aika sukupuolineutraali tai androgyyninen; tosin, silti jotkut ehkä kummeksuvat sitäkin, että olen sellainen. Psykologinen ”sukupuolikokemukseni” on jokseenkin neutri tai ”androgyyninen”; ehkäpä siksi, että aivoni ovat jonkun epävirallisen testin mukaan ”eri paria” syntymässä määritellyn sukupuoleni kanssa. Henkisesti, ja hengellisesti, olen vain olento, joka olen. Siinä syvemmässä kokemuksessa sukupuoltaan ei todellakaan tarvitse määritellä; sillä ei ole yhtään mitään väliä.
Täällä ihmisten pallolla, sosiaalisissa tilanteissa, sukupuolella tuntuu olevan kovastikin väliä, eikä ihmisten ole helppoa luopua kaksinapaisesta sukupuolikäsityksestä. Niinpä koen aika usein dysforiaa, kun minua kohdellaan binääristen sukupuolinormien tai stereotyyppisten oletusten mukaisesti, vaikkapa ihan ruumiinmuodon ja koon perusteella; eikä psykologista kokemustani edes tiedetä, tai ymmärretä, vaikka tiedettäisiinkin. Henkistä tai hengellistä sukupuolettomuutta ei myöskään tunnuta ymmärtävän, ainakaan kovin laajasti. No, ehkäpä kirjoitan tästä aiheesta joskus ainakin Mieli Hukassa- blogiin, ellen sitten kokonaista kirjaa…
Kenties myös tulevat Ohdakemaan maailmaan sijoittuvat tarinat käsittelevät sukupuolen kirjoa; ehkäpä juuri muunsukupuolisuutta. Näitä aiheita on toki ollut esillä mm. Jaewulkan ja Jelizein tarinoissa, kuten myös ”Warginmaan Hiljaisessa Sodassa”. Ohdakemaassahan ei tietenkään ole ollut ”trans-poliklinikoita” sen enempää kuin oli oikeastikaan keskiajalla, mutta Vaeltajan elämäntapa on tarjonnut mahdollisuuden elää varsin sukupuolettomasti, ja Warginmaassa on aina elellyt androgyynisiä ihmisiä…
Kyllähän tästä joitakin ideoita nousee.
Uuden Aadamin haltuun.