"Warginmaan Noita" on nyt saatavilla myös e-kirjana

 

Tämä on alkuperäinen piirrokseni,
jonka editoin kansikuvaan.

"Warginmaan Noita" on ilmestynyt!

Viimeistelyvaihe lähestyy

Tämä ei ole AI:n tulkinta, vaan
itse PSE:lla värkätty

Tiiviin kirjoitusvaiheen (josta näköjään edellisessä postauksessani kerron) jälkeen olen pariin otteeseen makuuttanut työn alla olevaa käsikirjoitusta ja tehnyt kaksi tai kolme muokkauslukukierrosta. Viimeisimmän tällaisen kierroksen tein helatorstain ja viime sunnuntain aikana. Käsikirjoituksessa on tällä hetkellä 366 sivua, enkä aio sitä väen väkisin laajentaakaan; mutta jos ”viimeistelykierrosten” aikana tulee vielä jotain muuteltua tai lisäiltyä, niin kyllähän se sivumäärä saattaa vielä elää.

Ainakin yksi pieni lisäystarve tuli mieleeni yhtenä iltana, kun olin jo nukahtamaisillani; mutta tuskinpa siihen tarvitsee useita lauseita lisäillä, että tuon yksittäisen asian saa kerrottua. Ja sitten on tietysti vielä kansitiedoston väsäämistä, piirtämistä ja kuvankäsittelyä…

En ylipäätään aio kiduttaa itseäni liiallisella kriittisyydellä tai muilla muokkauspaineilla tällä kertaa. ”Warginmaan Hiljainen Sota” oli työläs prosessi verrattuna yhteenkään Ohdakemaa-sarjan romaaniin. Mutta jos Ohdakemaa-sarjan romaanit ovat jollekulle kelvanneet tähän saakka, ei tämä tekeillä oleva romaani tule olemaan sen kelvottomampi.

Tämä tuorein tarina sijoittuu ajallisesti Ohdakemaa-sarjan viimeisen osan tapahtumien jälkeisiin vuosiin, ja siinä esiintyy joitakin aiemmista tarinoista tuttuja henkilöitä, mutta kertoja on uusi hahmo; Argillan ja Warginmaan rajaseudulla syntynyt Eemil. Viittauksia ”Warginmaan Hiljaiseen Sotaan” tulee ilmi tarinan myötä; ovathan tuon ajan tapahtumat osa argillalaisten historiaa ja warginmaalaisten salaisuutta.

Mutta sitten vielä muuta asiaa:

Kesäkuussa vietetään kansainvälistä Pride- kuukautta. Blueskysta aiheeseen liittyviä uutisia selatessani satuin törmäämään uutiseen, että J. K. Rowling käyttää ”Harry Potterista” saamiaan varoja TRANS-vastaisen organisaation perustamiseen. Hoh! Enpä kyllä osta enää mitään ”Harry Potter” tuotteita, koska en tosiaankaan halua rahoittaa sellaista organisaatiota.

Se, mitä itse kirjoitan, välittää ihan päinvastaista viestiä ainakin tuossa suhteessa. Jos saisin näistä kirjoittamisistani ylimääräisiä tuloja, antaisin ne mielelläni LGBTQIA2S+ - ihmisiä tukevaan tarkoitukseen… Mutta enhän minä tällä epäkaupallisesti tuotetulla kirjallisuudella tienaa rahaa, joten eipä minulla ole tällä saralla muuta annettavaa kuin tarinoitteni sisällöllinen viesti.

”Työn” alla tänä keväänä 2025

Tällaisen kuvan tekoäly Copilot loi tarinani
ensimmäisistä sadasta sivusta. Ihan huvittavaa.
Kuvaa lähinnä sitä, että tapahtumat sijoittuvat
 Copilotin tulkinnan mukaan metsään...

Tammikuun alussa aloin lähes yhtäkkiä kirjoittaa tarinaa, johon sain idean melkein täsmälleen kolme vuotta sitten. Olen tuosta päivästä lähtien, eli kolmisen viikkoa, tuottanut tekstiä useampina päivinä viikossa, ja sivuja alkaa olla jo parisataa. Jos Luoja suo, romaanista tulee 300–400 sivua pitkä, ja se tulee olemaan osa ”Warginmaan tarinoita”, kuten viimeisinkin Ohdakemaan maailmaan sijoittunut romaanini.

Vielä viime kesänä pohdiskelin, milloin jokin tarina ”alkaisi virrata”, vai alkaisiko enää lainkaan. Nyt voin todeta, ettei tämänhetkisen kaltaista ”virtausta” ole ollut pitkiin aikoihin. Ajatukset ja mielikuvat elävät päässäni ja tarinan tapahtuvat etenevät välillä niin nopeasti, etten ehdi kirjoittaa kaikkea kunnolla; minun on jätettävä kohtauksia ”luurankomaisiksi” ja myöhemmin täydennettäviksi.

Tuo kolmen vuoden takainen tarinaidea palautui hassusti mieleeni keskusteltuani erään jossain määrin samanhenkisen ihmisen kanssa ihan vain jostakin häntä kiinnostavasta fantasiajutusta. Tuo juttu toimi minulle epäsuorasti inspiraatioyllykkeenä aloittaa lopultakin kirjoittamaan aiheesta, joka on minulle joiltain osin ”sydämenasia”.

Minulla oli tallessa joitakin käsin kirjoitettuja muistiinpanoja tuosta tarinaideasta, ja sitten vain aloin ”tulostaa” tarinaa päästäni, kun oli aikaa asettua läppärin ääreen. Nyt olen jo tavallaan tarinan loppupuolella, mutta ennen kuin kirjoitan loppuratkaisun ”auki”, on ehkä tarve makuuttaa tekstiä välillä ja kertailla ne Ohdakemaa-sarjan osat, joissa on jotakin tähän tarinaan liittyviä asioita ja henkilöitä.

Olisi mukavaa saada tämäkin tarina joskus pakettiin, ja mielellään joutuisammin kuin mitä edelliseen ”kitu-projektiini” meni aikaa. Sen käsikirjoituksen muokkaus oli ajoittain tuskaista puurtamista, vaikkakin sinällään myös mielenkiintoista. Eihän luovan tekemisen ole tarkoitus olla ”työtä” siinä mielessä, että pitäisi ladata suoritus- ja onnistumispaineita kuten joihinkin toisille ihmisille tehtäviin työtehtäviin tulee ladattua. On ihan psykologinen fakta, että ”pakko” tappaa luovuuden. Sen sijaan, kun luo jotakin uutta innostuneena ja inspiroituneena, ei se todellakaan tunnu ”työltä”, mutta saattaa olla hyvinkin tehokasta.

Mutta kuten sanottua, uusi romaani on ”työn” alla, ja etenee ja valmistuukin joskus, jos Kaikkeuden Luoja suo ja saan tehtyä sen kaiken, mitä prosessiin tarvitaan.