Vuosi sitten odottelin, milloin ”alkaisi virrata”. Nyt heinäkuussa kävin
samalla joella ihmettelemässä, miten nopeasti ”Warginmaan noidan” tarina
sitten lopulta ”virtasikaan”…
”Warginmaan Noita”- julkaisuprojektin jälkeen en ole vielä
aloittanut kirjoittamaan mitään uutta tarinaa. Periaatteessa olisi mahdollista
jatkaa siitä, mitä tapahtuu tuon romaanin kuvaamien tapahtumien jälkeen;
seuraavan sukupolven näkökulmasta, jossakin Warginmaan puolella, ehkä. Mutta odotan
idean kirkastumista ja inspiraatiota, koska eihän minun ole mikään pakko
kirjoittaa mitään, ellei siihen tule sisäistä tarvetta.
Olen myös pohdiskellut, osaisinko, pystyisinkö ja jaksaisinko
ryhtyä kääntämään jotakin ensimmäisistä romaaneistani englanniksi; tai, kykenisinkö
kirjoittamaan seuraavan tarinan suoraan englanniksi… Rajoitettu sanavarasto ja kieliopillinen
osaaminen saattaisi jopa ehkäistä turhan rönsyilevää ja vaikeaselkoista
ilmaisuani! Suomenkieli on kuulemma ilmaisullisesti rikkaampi kuin monikaan muu
kieli, ja tietenkin ilmaisumahdollisuuksien rajoittuminen on toisaalta
turhauttavaa. Kirjoittamiseen täytyy asennoitua aika eri tavalla, jos tietää,
että ajatus on ilmaistava ”selkokielellä”, kun ei monimutkaisemminkaan osaa…
Jos taas yrittäisin kääntää jotakin aiempaa romaaniani, yksi
mahdollisuus olisi yrittää käyttää jonkinlaista ”tekoälyä” alustavaan käännökseen
(kuten nykyään varmaan muutenkin on alettu tehdä); siis, esimerkiksi MS Officen
kääntäjää, ja muokata sitten sen tekemä luonnos oman tyylin mukaiseksi, ja
korjata sen tekemät käännösvirheet (joita todennäköisesti kuitenkin tulee). Tuo
varsinainen tekoälyavustaja on ärsyttävä ”rupattelija”, ja sitä paitsi,
tekoälyn kehittämiseen liittyy vakavia eettisiä ongelmia, joten en haluaisi
käyttää sitä, ellei olisi melko ”pakko”…
Koska en ole kaupallisen kustantajan ”leivissä”, enkä
muutenkaan kaupallisesti orientoitunut tässä omakustannetoiminnassani, minulla
ei myöskään ole varallisuutta, jolla palkata ketään tekemään käännöksiä romaaneistani.
Enkä voi odottaa, että joku tekisi sellaista minun puolestani ilman palkkiota.
Täytyisi olla aika innostunut maailmanparantajaihminen, jotta sellaiseen
ryhtyisi.
Kuten olen useammankin kerran maininnut, en tee tätä rahan takia,
enkä ollakseni ”kirjailija”. Olen olento, joka olen, ja kirjoitan, koska minulla
on siihen sisäsyntyinen tarve; se on minulle terapeuttista, ja saan kirjojeni
kautta ilmaistua jotakin, mitä haluaisin viestiä muillekin ihmisille. Minulla
on sanoma; en kirjoita pelkkää viihdettä, enkä tavoittele taloudellista voittoa.
Romaanieni kääntäminen edes englanniksi voisi laajentaa levikkiä kansainväliselle
lukijakunnalle; ja jos niitten lukemisella olisi merkitystä edes yhdelle
ihmiselle tuolla jossakin, se ei olisi turhaa. Tarvitsisin vain aikaa saada homman
tehdyksi.