Olen muuttanut etunimeni sukupuolineutraaliin muotoon, enkä salaile sitä, että olen muunsukupuolinen / sukupuoleton / neutri ihmisolento, jos joku sattuu kyselemään tuon nimenmuutoksen syytä. Kokemukseni sukupuolettomuudesta tai sukupuoliroolien epämukavuudesta on varmasti tullut esille useammankin Ohdakemaan henkilöhahmon kautta, koska kirjoitan minä-kertojana ja pystyn nähtävästi eläytymään helpoimmin hahmoihin, joilla joko on jonkinlainen ”sukupuoliristiriita”, tai jotka tiedostavat olevansa jotain muuta kuin mies tai nainen… Tai, haluaisivat olla jopa mieluummin jokin eläin kuin ihminen!
Voi olla, ettei minulla ole enää niin voimakasta tarvetta kirjoittaa omia sisäisiä ristiriitojani, pohdintojani ja tunteitani esille tällaisten kuvitteellisten henkilöhahmojen kautta, kuvitteellisen maailman tarinoihin, koska olen alkanut yhä suoremmin ilmaista itseäni ja persoonaani oikeassa elämässä. Ehkä se on hyvä. Tai, ehkä se on hieman surullista, jos se tarkoittaa, että lopetan tarinoitten kirjoittamisen kokonaan…
Mutta sen voin todeta, että tarinoitten kirjoittaminen on ollut minulle vuosikausien ajan hyvin syvällä tavalla terapeuttista. Olen kirjoittanut, koska olen halunnut kirjoittaa ”itseäni ulos”. Olen julkaissut, koska olen halunnut jakaa mielensisältöäni satunnaisille kanssaeläjille ja tulla nähdyksi olentona, joka olen. Ehkä joku on saanut näistä tarinoistani jotakin merkityksellistä sisältöä joihinkin elämänsä hetkiin, tai vaikkapa vain pienen siemenen, joka on ehkä alkanut kasvaa otollisessa maaperässä.
Mutta nyt en siis vieläkään tiedä, kirjoittaisinko vielä jotakin Ohdakemaan maailmasta, vai en… Ja jos kirjoittaisin, kirjoittaisinko suoraan englanniksi? Vai, yrittäisinkö aloittaa Ohdakemaa-sarjan kääntämisen? No, ehkäpä asia valkenee minulle itselleni tässä syksyn mittaan. Kaikkeuden Luojan haltuun!