Ohdakemaa XIII: "Kuningas ja prinssi" on ilmestynyt

Ohdakemaa- sarjan kahdeksannen osan ilmestymispäivämääräksi tuli 9.12.2019. Tässä takakannen kuva. Laajempi esittelyteksti löytyy omalta sivultaan yläpalkista!

Tässä kahdeksannen osan omistuskirjoitus:

Luomakunnan ihmeille,

joitten valintoja ohjaa rakkaus,

ja jotka uskaltavat olla

sellaisia kuin ovat.

Kaikkeuden Luojalle kunniaksi,

rönsyileväksi rikkakasviksi massaviihteen peltoon,

vaihtoehtoiseksi poluksi niille, jotka ovat

kyllästyneet seuraamaan sisimmälleen sokeitten

mylvivää laumaa.

Seuraavana julkaisuvuorossa, jos Luoja suo, on Jaewulkan tarina, jota työstän julkaisukuntoon näillä näkymin kevääksi 2020. Kuten aiempiin osiin tutustuneet tietävät, Jaewulka on Jiska Nathanaelintyttären ja Erdan Cedrikinpojan lapsi. Hän on elänyt lapsuutensa salailun ja pakoilun varjossa, ja varttuessaan aikuisemmaksi hänen on kohdattava nuo hänen vanhempiensakin elämään vaikuttaneet salaisuudet. Jaewulka jatkaa kertojana myös kymmenennessä osassa, koska minun oli jaettava alkuperäinen Jaewulkan tarina kahdeksi romaaniksi, syystä että sitä oli tarvetta laajentaa tiettyjen sivuhenkilöitten osalta. Siinä vaiheessa, kun Jaewulkan tarinan ensimmäinen osa on julkaisukunnossa, olen saattanut ehkä kirjoittaa kokonaan uudenkin osan, joka saattaisi olla järjestyksessä yhdestoista, ennen sarjan päättävää historiallista osaa, ”Warginmaan tarinoita”.

Kuten aiemmin taisin jossakin yhteydessä mainita, kaksitoista osaa on syystä tai toisesta miellyttävämpi ajatus kuin yksitoista…

"Ohdakemaa 7: Vaeltajaprinssi" on ilmestynyt

Työn alla heinäkuussa 2019

Olen aloittamassa ”Ohdakemaa”-sarjan seitsemännen osan julkaisuprosessia, eli viimeisiä muokkauslukuja, oikolukua, kannen työstämistä ja muuta siihen liittyvää. Edellisen osan julkaisun jälkeen jatko-osia työstäessäni totesin, että sarja näyttäisi pidentyvän kymmenosaisesta yksitoistaosaiseksi. Yhdeksännen osan käsikirjoitus alkoi paisua niin laajaksi, että se oli viisaampaa jakaa kahteen osaan. Ja samalla niistä jälkimmäiseen syntyi uutta tekstiä, joka antaa lisätietoa eri henkilöille aiemmin tapahtuneisiin asioihin. Ja koska jostain syystä 11-osainen sarja tuntuisi hölmömmältä kuin täysi tusina osia, alkoi mielessäni itää ajatus uudesta jatko-osasta. Se on tietysti vain henkilökohtainen mieltymysasia, miksi esimerkiksi viisi on parempi kuin neljä, tai seitsemän parempi kuin kuusi, tai kymmenen parempi kuin yhdeksän. Mutta ehkäpä tuo henkilökohtainen taipumukseni suosia tiettyä symmetriaa tai dynaamisuutta, milloin mitenkin, motivoi minua kirjoittamaan vielä lisää tekstiä Ohdakemaan maailmasta…

En ole viime aikoina ollut erityisen aktiivinen toisen blogini puolella, koska olen ehkä enemmänkin paneutunut uuden tarinallisen tekstin tuottamiseen, ja muutenkin hieman sisäisiin maailmoihini uppoutunut. Mielipiteitä kyllä herää nykymaailman menosta, mutta ehkäpä käsittelen noita teemoja vertauskuvallisesti ja fantasian keinoin, hieman etäännytettynä tämän maailman tutuista käsitteistöstä. Ja kevään aikana askartelin myös isomman kartan Ohdakemaan maailmasta. Siihen kului useita iltoja äänikirjojen parissa, ja myös munakennoja, paperiliimaa ja akryylimaalia.

”Ohdakemaa”-sarjan seitsemännen osan työnimenä on ”Vaeltajaprinssi”, ja sen kertojana tulee olemaan Joshanan Rodolfinpoika. Vielä aiempia sarjan osia keskeisemmin tässä tarinassa nousee esille kysymys siitä, pitäisikö ihmisten välistä romanttista kiintymystä muka rajoittaa ulkoisten sukupuolisten ominaisuuksien mukaan, tai pitäisikö ihmisen ylipäätään olla jotakin sukupuolta, tai varsinkaan noudattaa jotakin ulkoapäin määriteltyä roolia, tai tulla kohdelluksi eriarvoisesti sukupuolensa takia. Ja sehän tuntuu olevan kovin ajankohtainen teema. Ja jos aihe herättää paheksuntaa jonkin vakaumuksen tai henkilökohtaisten syitten vuoksi, tuskin on tarvetta todeta, ettei mitään ole pakko lukea, sen enempää kuin katsoa TV:sta tai netistäkään, mutta asiallinen omien arvojen esille tuominen omissa ns. taiteellisissa tuotoksissaan lienee sallittua. Ja oikeastaan ihmisten on jopa helpompi vältellä lukemasta mitään itseä loukkaavaa kuin näkemästä sellaista esim. meille pakkosyötetyn mainonnan kautta. Ja nämä omat kirjoitelmani eivät ole valtavirran kirjallisuutta, eivätkä näyttävästi esillä missään. Mutta kenties niistä silti voisi nousta hiljainen kohina, etenkin toivoakseni nimenomaan väärinymmärrettyjen ja epäreilusti kohdeltujen, valtaväestöstä poikkeavien puolesta.

Työn alla maaliskuussa 2019

”Ohdakemaa VI: Narrinpoika ja luopioprinssi” on ilmestymässä myös e-kirjana, ja se on muutamia viikkoja edullisesti saatavilla, esimerkiksi BoD-verkkokaupassa. Siitä on myös luettavissa varsin pitkä lukunäyte.

Onnekseni kannen sinisävy pysyi tällä kertaa myös painettuna sinertävänä, eikä muuttunut violetiksi, kuten Ohdakemaa II:n kohdalla kävi. Sävy on kuitenkin näytöltä katsottuna voimakkaampi kuin painetussa versiossa.

Tällä hetkellä työstän pikkuhiljaa myös jatko-osia julkaisukuntoon, ja Josha Rodolfinpojan kertoma tarina tulee julkaisuvuoroon kesällä, jos Luoja suo. Viime vuonna kirjoittamaani jatko-osaa suunnittelen julkaistavaksi loppuvuodesta. Kaksi seuraavaa osaa jäisivät sitten vuoden 2020 puolella ilmestyviksi. Ovatko ne viimeisiä Ohdakemaa- sarjasta, riippuu siitä, tuleeko mieleeni vielä jotakin pidempää tarinaa kirjoitettavaksi tässä kuvitteellisessa maailmassa, jossa on mahdollista kuvata hyvinkin realistisesti ihmisen mielen syvyyksiä, ja olla samalla välittämättä nykymaailman kulttuuristen ja historiallisten tosiseikkojen tuomista rajoitteista tapahtumamiljöölle.

Ohdakemaan uusi sukupolvi kulkee omia polkujaan ja luo omia tarinoitaan; valtakuntien välit muotoutuvat ja muuttuvat. Edelleen säilyy sama kysymys; kuka on ystävä, kuka vihollinen? Ovatko kaikki ystäviä itselleen, ja onko vihollinen pohjimmiltaan se, joka vihaa eniten itseään?

"Ohdakemaa VI: Narrinpoika ja luopioprinssi" on ilmestynyt

Osan esittely on jo omalla sivullaan. Tässä kuudennen osan omistuskirjoitus:

Omalle perhelaumalleni ja hengenheimolaisille,

kaikille emojensa untuvikoille ja rääpäleille,

omanlaisilleen, erityisille seikkailijoille

täällä sääntöjen ja

naamareitten maailmassa.

Lentäkää vapaasti ja palatkaa vapaasti

lepäämään tähystyspaikoille, pesäkallioille,

ja vuorten turvallisiin onkaloihin.

Kaikkeuden Luojalle kunniaksi,

kenties siemeneksi,

jolle Luoja antakoon kasvun,

jos niin tahtoo,

rikkakasviksi massaviihteen peltoon.

Mitä seuraavaksi?

"Junttiluuserin" kotiseudun maisemia,
eli Kolilta päin.

Olen yrittänyt ylläpitää ”myönteisyysharjoittelua” Mieli Hukassa – blogini puolella tässä muutamien viikkojen aikana. Ohdakemaa- sarjan kuudes osa odottaa seuraavaa ”muokkauslukukierrosta”. Ohdakemaa V:n julkaisun jälkeen luin läpi kaikki jatko-osat, joista viimeisimmässä on ehkä vielä jonkin verran täydennettävää. Mutta seuraavaksi, eli osassa Ohdakemaa VI, on siis tarkoitus siirtyä Jethan Narrinpojan aikuistumisvuosiin ja kertoa hänen suullaan siitä, miten ihmeellistä ja vaarallista elämä onkaan; etenkin jos sattuu olemaan herkempinahkainen ja hieman erikoinen olento.

Tässä välissä ehdin päivittää myös ”luuserigenreäni” edustavan ”Junttiluuserin päiväkirjan” sellaiseen muotoon, että se ilmestyy e-kirjana marginaaliseen parin euron hintaan. ”Junttiluuserin päiväkirja” oli joitakin vuosia ilmaiseksi luettavissa ”Luuseritarinoita”- blogissani (2012), ja viitisen kymmentä ihmistä lienee sen tuona aikana lukenutkin. Se kaipasi kuitenkin mielestäni hieman täydennyksiä ja täsmennyksiä, sekä pienen loppukappaleen siitä, mitä ”junttiluuserille” ja hänen kavereilleen kuuluu melkein kymmenen vuotta noitten tapahtumien jälkeen, joita Santeri Harakka tilitti syksyltä 2009.

Myös Ohdakemaan ”sankarit” ovat omanlaisiaan ”luusereita”, mutta siksipä kenties juuri heidän kokemuksiinsa eläytyminen tuntuu lohdulliselta ja antaa toivoa meille, jotka koemme olevamme jossain suhteessa ulkona, jäljessä, alamittaisia, väheksyttyjä, poikkeavia, outoja, syntyneitä vähemmän onnellisten tähtien alla…

Työn alla 2019

Olen Ohdakemaa-sarjan viidennen osan julkaisemisen jälkeen työstänyt järjestyksessä jatko-osia, joista parhaallaan on muokkauslukukierroksella ”Warginmaan tarinat”, joihin sisältyy kolme eri kertojan kuvaamaa, mutta yhteen nivoutuvaa tarinaa. Ne luovat myyttisempää pohjaa aiemmille tarinoille ja nostavat aiemmat tapahtumat uudenlaiseen valoon.


Keskimmäinen ”Warginmaan tarinoista” sai alkunsa jo ollessani lapsi. Kirjoitin noin yhdeksänvuotiaasta lähtien susitarinoita, joihin sain varmaankin vaikutteita esimerkiksi Jack Londonin kirjoista ja muista tarinoista, joissa eläimet olivat pääosassa, jopa kertojina. Noin kaksitoistavuotiaana olin kirjoittanut noista tarinoista alkunsa saaneen romaanikäsikirjoitukseni, joka oli vähän samantapainen eläintarina kuin ”Ruohometsän kansa”. Eli, eläimet kommunikoivat toistensa kanssa kuin ihmiset, mutta tarina ei ole kovinkaan lapsellinen. Tämä vanha romaanikäsikirjoitus muovautuu nyt osaksi Warginmaan tarinoita. Kolmetoistavuotiaana kirjoitin novellin "susisielusta", joka ei oikeastaan edes liittynyt susista kertovaan romaanikäsikirjoitukseen, vaan oli erillinen ja erilainen tarina. Novelli julkaistiin kirjoituskilpailun kunniamaininnan myötä. Se ei ole ihan samantyylistä tarinaa kuin uuden ajan "ihmissusitarinat", mutta omalla tavallaan saattaa olla jonkun mielestä hauskaa luettavaa, silti. Jotakin sen maailmasta on myös kulkeutunut Warginmaan tarinoihin. Se taas, miten susitarinat nivoutuvat Ohdakemaan maailmaan, jääköön luettavaksi tulevasta kirjasta… 

Tämän vuoden osalta mietin, että voisin pyrkiä julkaisemaan kolme Ohdakemaa- sarjan osaa (VI, VII ja VIII), jos Luoja suo. Sitten jäisi vielä kaksi vuodelle 2020. Jos satun saamaan aikaiseksi luuserigenre-romaaninkin, niin hyvä, mutta julkaisupaineita en ota. Teen kaiken siksi, että se on mielekästä ja merkityksellistä. Julkaisemisessa pidän edelleen etusijalla omakustantamista ja tarvepainatusta. En halua tuottaa yhtäkään turhaa kirjaa. Kaikilla painetuilla kirjoilla on ollut joku tilaaja, jossakin. BoD on myös yhtiö, joka kantaa vastuuta ympäristöasioista. Samaan suuntaan voisi toivoa kaupallistenkin kustantamoitten kehittyvän. Kaupallisuus ja markkinointi taas ovat aluetta, jota vierastan, enkä aio mainostaa itseäni kirjailijana. Mutta tiedotan tässä blogissa kirjoistani, ja ajatusmaailmastani kirjoittajana taas kerron enemmän ”Mieli Hukassa”- blogissani.

Ohdakemaa VI, eli ”Narrinpoika ja Luopioprinssi”, saattaisi ehkä työstyä julkaisukuntoon maaliskuulle 2019.