Tämän vuoden ensimmäinen puolisko on sujunut jossain määrin erilaisella mielellä ja ajanvietteissä kuin aivan alkuvuodesta kuvittelin. Olen kirjoittanut uutta, ”luuserigenreä” edustavaa romaania, ja makuuttanut Ohdakemaan käsikirjoituksia; tai, ollut välillä kirjoittamatta tai muokkaamatta mitään, koska on sattunut olemaan muutakin tekemistä.
Viimeisimmän muokkauslukukierroksen aikana halusin edelleen terävöittää joitakin sisällöllisiä teemoja ja ideoita ”keskimmäisestä” Warginmaan tarinoista. Se käsikirjoitus on muutenkin vaatinut enemmän työstämistä, koska olen muuttanut vanhan, kaikkitietävän kertojan kertoman tarinan Ohdakemaan maailmaan sopivaksi minä-kertojan kertomaksi tarinaksi. Silloin tapahtumista jää luonnollisesti jotakin pois; tai niitä on kerrottava eri tavoin, mikä tarkoittaa suuressa määrin tekstin kirjoittamista aivan uusiksi. Tein myös joitakin juonellisia muutoksia ”pääjuonen” sisällä, ja tällaisia muutoksia tehdessäni en ole pystynyt vielä keskittymään esimerkiksi siihen, millainen on kertojan tyyli kuvata asioita. Enkä ole vielä päättänyt, tulisiko päähenkilöitten taustoja avata enemmän, ja minkä verran kertoa sivuhenkilöistä, tai siitä, millä tavoin tapahtumat liittyvät myöhempiin aikoihin…
Nyt olen siinä vaiheessa, että mietin vakavissani, täytyykö minun irrottaa tuo ”keskimmäinen” tarina Ohdakemaa XII:n yhteydestä, koska se tuntuu tarvitsevan edelleen työstämistä, koska se ei vielä oikein ”elä” mielessäni riittävästi. Ja toisaalta, jos ja kun se alkaa ”elää”, tarinakin todennäköisesti laajenee, kuten tarinoilla on tapana, kun niihin eläytyy ja alkaa kuvata eläytymistään tekstinä. Niin ollen nyt jo noin kolmensadan sivun tarinasta voisi kasvaa kokonainen kirja, eikä vain yksi osa kirjasta. Loput kaksi Warginmaan tarinaa saattaisivat saada seuraansa kolmannen tarinan samoihin kansiin; tai sitten jälkimmäinen niistä laajenisi vielä hieman.
Toisin sanoen, sen sijaan, että julkaisisin tulevana kesänä viisisataasivuisen Ohdakemaa XII:n, saattaisinkin tehdä niin, että kyhäilen kaksi 300 – 400 sivuista käsikirjoitusta, jotka julkaisen, kun julkaisen. Kaikkeuden Luoja tietää. Mitäänhän ei tässä maailmassa voi varmaksi olettaa tekevänsä, sen enempää kuin voi ennustaa minun ajatustenkulkujani…