Ohdakemaa- sarjan kahdennentoista osan alaotsikoksi tuli lopulta "Huurupäitä ja Susisieluja", koska irrotin tarinan "Warginmaan Hiljaisesta Sodasta" omaksi romaanintekeleekseen.
Julkaisen tässä kopion kirjan takakansitekstistä, koska se on sisällöltään hieman erilainen kuin kirjan esittelyteksti myyntisivustoilla:
Jaewulka on elänyt Warginmaassa kahden Vaeltajaystävänsä, Jefryn ja Daniyeelin kanssa jo vuosia. He ovat keränneet tietoa omista warginmaalaisista sukujuuristaan ja Susikansan historiasta – erityisesti Susisieluista, joista läntisissä valtakunnissa on kuultu vain “huurupäitten” tarinoita. Mutta Susikansan salaisuutta ei voikaan ymmärtää sellainen, joka uskoo olevansa vain se, jonka kuvastimesta näkee.
Kun Jaewulkan veli, hieman kahelinakin pidetty Jelizei
Reguelinpoika ilmestyy heidän entisen kotimökkinsä ovelle, Jaewulka yllättyy
nähdessään, kenet Jelizei onkaan tuonut mukanaan. Sovinnon rakentamisen lisäksi
Jelizeilla on toinenkin syy tulla Warginmaahan. Hän haluaa saada selville,
elääkö Warginmaan salamyhkäisen väen keskuudessa yhä Susisieluja.
Kun Jaewulka ymmärtää, miksi hänen veljensä haluaisi löytää
Susisielun, hän antaa tämän lukea Warginmaan tarinoita. Ensimmäisen tarinoista
on kirjoittanut sekopääksi itsensä kokenut Xander Woldarinpoika, joka eli
ajalla, jolloin Ohdakemaa oli yhä osa suurta Molcavarathiaa. Tuolloin Itäiseen Vuoristoon
ilmaantui sutensa kanssa erikoinen “huurupää”, jota kutsuttiin Joenkel
Susisieluksi. Toisen tarinoista on sanellut kuningatar Jelizia Hrodwulfintytär,
Jaewulkan ja Jelizein isoäidin warginmaalainen äiti.
Kuningatar Jelizian tarinan luettuaan Jelizei on valmis
tekemään ratkaisunsa. Myös hänen kumppaninsa elämä muuttuu väistämättä, eikä
muutosta ole helppo kohdata, ellei näe siinä mitään hyvää ja merkityksellistä.
Kun myös Jefry ja Daniyeel tapaavat Jaewulkan vieraat, on aika korjata
väärinkäsitykset, hyväksyä menneet, luopua katkeruudesta ja antaa uusi
mahdollisuus niin piilossa kyteneelle kuin haavoittuneellekin rakkaudelle.