Ohdakemaa- sarjan kahdennentoista osan ilmestymisen jälkeen otin nyt työn alle mahdollisen jatko-osan, jonka erotin edellisen osan yhteydestä, koska koko romaani meinasi paisua yli kuudensadan sivun mittaiseksi. Tämä seuraavaksi muokattavana ja viimeisteltävänä oleva kertomus ”Warginmaan Hiljaisesta Sodasta” sijoittuu ajalle, jolloin Cardusia (sittemmin Ohdakemaa) ei ollut vielä irrottautunut Molcavarathian valtakunnasta. Tarinan tapahtumat sijoittuvat pääosin Warginmaahan, niin kutsutulle Luolasusialueelle, jossa elää enemmän petoeläimiä kuin ihmisiä. Mutta sattuneesta syystä – vaikkei ihmisiä näy mailla halmeilla - myös siellä käydään läpi psyykkisiä ristiriitoja, tunne-elämän vaihteluita ja ahdistavia haasteita.
Molcavarathian silloinen kuningas Mormes käynnisti useamman vuoden kestävän hankkeen Warginmaan valloittamiseksi saatuaan suunnitelmaansa apua salaperäiseltä naiselta, Tietäjäksikin kutsutulta Sadinalta. Yhtä salaperäinen Vaeltaja, Joenkel Susisielu, tuntee olevansa vastuussa tapahtuneesta, ja käynnistää oman hankkeensa estääkseen Mormesin ja Sadinan aikeet, jotka uhkaavat Warginmaan kansaa ja muita eläviä. Mukana ”hiljaisen sodan” tapahtumissa on myös edellisestä osasta tutun, hieman ”sekopäisen” Xanderin jälkeläinen, Jawael, joka kertoo omista kokemuksistaan tuossa taistelussa.
Kuten olen aiemmin maininnut, Ohdakemaa-sarja, joka on kirjastoluokituksissa taidettu tähän saakka määritellä ”spekulatiiviseksi fiktioksi”, on näitten viimeisimpien osien myötä muuttunut fantasian suuntaan. Lukija voi, ainakin halutessaan, nähdä nyt aiemmatkin osat fantasiatarinoina, kun osaa tulkita tapahtumia näitten myöhemmin paljastettujen mystisten seikkojen kautta.
Ohdakemaa- sarjan työn alla olevan osan lisäksi minulla on työstettävänä myös ”luuserigenreeni” kuuluva käsikirjoitus, josta en vielä sen enempää kerro kuin että kertomus on ”sateenkaareva”, kuten varsin moni Ohdakemaa- sarjankin tarina. Ja että sillä on onnellinen loppu, vaikka siinä käsitellään myös ahdistusta ja itsetuhoisuuttakin, koska en halua jättää ketään tarinoihini eläytyvää epätoivon valtaan! Ihmisten maailmassa on ihan tarpeeksi epätoivoa ilmankin mielikuvituksen kautta lisättyä kauhua, kurjuudella mässäilyä ja onnettomia loppuja.
Ja kun ulkoisessa maailmassa taistellaan, on hyvä muistaa, että sota on ollut käynnissä kaikissa meissä, sisäisesti, ehkä jo vuosikymmeniä. Rauhaan tarvitaan sisäinen muutos; niin kauan kuin ihminen tappelee sisäisessä maailmassaan, on vaikea toimia rauhan hyväksi ulkoisessakaan…
Tätä sisäistä muutosta myös Ohdakemaa- sarjan kertojahahmot pyrkivät lukijalleen mallintamaan. Siis: lue, eläydy, omaksu ja toimi. Meillä on maailma pelastettavana.