Lopetin tänään lopultakin Ohdakemaa- sarjan viidennen osan, ”Kaksi ritaria”, oikolukemisen ja hiomisen. Jos olisin vielä kerrankin lukenut käsikirjoituksen läpi, olisin kuitenkin löytänyt sieltä yhtä jos toista ”paranneltavaa”, jolloin olisin saattanut tuottaa kirjoitusvirheitä, ja joutunut tekemään aina uudelleen korjauslukukierroksen. Kanttakaan en enää jaksanut problematisoida, ja takakansitekstistä tuli sellainen kuin tänä päivänä tuntui ok:lta. Kannen taustakuviosta on erotettavissa kaksi puuta, jotka symboloivat kumppanuutta ja yhteistä kasvua.
Toivon kirjan ilmestyvän tällä viikolla, ja se tarkoittaa, että koko sarjan julkaisu on puolivälissä. Jatko-osia pyrin työstämään siten, että saisin ne noin kolmen kuukauden välein julkaistuksi. Tällä kertaa julkaisun valmistelu ajoittui isänpäivän ja oman hääpäiväni läheisyyteen. Haluan lisäksi nostaa esille ”sateenkaariteemaa”, joten Ohdakemaa V:n omistuskirjoitukseksi tuli seuraava teksti:
Omalle laumalleni ja hengenheimolaisille,
isille, jotka eivät hylkää pienokaisiaan,
kumppaneille, jotka eivät hylkää toisiaan,
tämän maailman ahtauteen kyllästyneille,
kaikille, jotka rakastavat luokittelematta,
enemmän sisäistä kuin ulkoista ihmistä.
Kaikkeuden Luojalle kunniaksi,
kenties siemeneksi,
jolle Luoja antakoon kasvun,
jos niin tahtoo,
rikkakasviksi massaviihteen peltoon.