Tiedän, ettei mikään tuotokseni tule koskaan valmiiksi, jos jatkan ja jatkan sen työstämistä. Löydän aina jotakin muokattavaa, ja jossain vaiheessa se muokkailu ja korjailu on vain lopetettava. Minun on tietoisesti päätettävä, että lopetan korjailun ja tarkistelun ja siinä prosessissa heräävien uusien ideoitten kehittelyn; muuten en saa valmista aikaan. Joten, teos saa luvan olla riittävän valmis, kun lyön lukkoon ajankohdan, jolloin päästän sen käsistäni. Vaikka siihen ehkä jäisi virheitä tai jotakin, mikä jälkikäteen ärsyttää, niin siihen on vain tyydyttävä. Vaihtoehtona on tyytyä siihen, ettei saa valmista aikaan ollenkaan.
Helpointa on lopettaa jonkun muokkaaminen siinä vaiheessa, kun se alkaa todella kyllästyttää, ja kun haluaa oikeasti siirtyä työstämään jotakin muuta. Pieni kyllästyminen ei kuitenkaan ole hyvä syy jättää viimeisintä oikolukua tekemättä. Eikä flunssa. Ohdakemaa IV:n viimeistelyvaiheessa olin sen verran väsähtänyt, että olin kokonaan unohtaa tarkistaa kirjoitusvirheet. Taittoversioon olisi jäänyt muutamia ihan oikeita kirjoitusvirheitä! Käsikirjoitukseni ovat nimittäin niin laajoja, ettei esim. Word-ohjelma näytä automaattisesti kaikkia ”virheitä”, vaan tarkistus on tehtävä erikseen ihan viimeisimmän muokkausluvun jälkeen.
Mutta nyt siis alan olla sopivasti ”kyllästynyt” työstämään viidettä osaa. Toisaalta olen siitä innostunut, koska se vetää yhteen aiemmissa osissa esiintyneitten henkilöitten kohtalot ja kirkastaa eräitä keskeisiä teemoja. Ja sen julkaisun jälkeen koko sarjan julkaiseminen onkin jo puolivälissä! ”Kaksi ritaria” on viimeinen Jelisepan kertoma osa, ja toisaalta alku uusille tarinoille. Uusi sukupolvi jatkaa Ohdakemaan tarinoita osissa 6 – 8, ja sitä seuraava sukupolvi osassa 9. Kymmenes osa ”Warginmaan tarinoita” taas palaa ajassa taaksepäin, aikaan ennen Cardusian itsenäistymistä. Tänä vuonna olen kirjoittanut uutta tekstiä ”Warginmaan tarinoihin” ja osan 8 (”Kuningas ja prinssi”) kokonaisuudessaan.
Jäävätkö ”Ohdakemaan tarinat” kymmenosaiseksi sarjaksi, Luoja tietää! En ainakaan ota vähäisintäkään stressiä asiasta, koska kirjoitan omaksi huvikseni, eikä itsensä huvittamisesta ole mitään järkeä ottaa paineita. Julkaisemisesta voi tulla paineita, tietysti, mutta sekin on vapaaehtoinen projekti. Kaikkeuden Luojan haltuun!